Tänään sit varmistui se, mitä epäiltiin jo toissa päivänä.. Joku lainailee yön hämärissä meidän skootteria. Syyttävä sormi kääntyykin jonnekin hotellin henkilökuntaan, koska mopo on heiltä vuokrattu ja oletettavasti heiltä löytyy toinen avain tuohon. Toki on mahdollista, että mopon virtalukko on sen verta löysä, ettei siihen edes omaa avainta kaivata, mutta mutta... Mainitsimme respaan että olemme ottaneet illalla kuvan kilometrimittarista ja tänä aamuja kilometrejä oli 8 kipaletta enemmän. Jos kruisailija on joku henkilökunnasta, tämä toivon mukaan kantautuu hänen korviinsa ja ajelut loppuu. Eipä siinä muuten mitään, mutta jos noilla yöajeluilla jotain skooterille sattuu niin olen aika varma, että meidän pussistahan se korjaus menisi.
Kun tämä asia oli hoidettu lähdimme ajelemaan kohti Banana Beachia.
Hetken siellä aurinkoa otettuamme päätimme kuitenkin siirtyä toisille vesille, kun kaipasimme kunnon uimapaikkaa. Tuollahan on aikalailla kivikkoista vesirajan jälkeen ja tänään snorklauskin oli turhaa, kun aallokko sekoitti pohjahiekkaa siihen malliin ettei pohjaan kunnolla nähnyt, eikä kallion reunamilla viitsinyt snorklata, kun aallot oli sen verta voimissaan.
Jatkoimme siis eteenpäin ja seuraava pysäkki oli Nai Thon Beach, joka vei sydämeni samantien. Oli ihana katsoa rantaa, jossa ensisilmäyksellä näytti olevan vain yhden rivin verran aurinkotuoleja ja tuolit eivät olleet vierivieressä, vaan jokaisella tuoliparilla oli oma tilansa. :) Löytihän sieltä toinenkin rivi tuoleja, aivan palmupuiden suojasta. Tässä rivissä tosin lähimpään "naapuriin" oli väliä useita metrejä.
Ihanan rauhallinen ranta, näihin muihin verrattuna. Todellakin unelmieni ranta!
Aallot oli tuollakin aika suuria, ei liikaa aikuisille, mutta lapsille turhan suuria. Eipä siellä kyllä lapsia pahemmin näkynytkään.
Aurinko oli tänään todella kuumalla päällä ja petolliseksi sen teki tuuli joka ns. peitti auringon kuumuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti