Viimeinen lomapäivä

Siinähän se viimeinen lomapäivä meni. Aamulla Kata Noilla viimeiset auringonotot ja uinnit.
Iltapäivällä se kauan odotettu manikyyri Jungceylonin yläkerrassa joka oli kyllä todella miellyttävä ja kaunista jälkeä tuli. :)

Jungceylonin piha-aukiolla oli joku laulukilpailu (??) ja sitä tuli seurailtua kahvia juodessa. Meidän makuun tuolla kyllä pidetään volat vähän turhan isolla, mutta kuulo oli ennallaan vielä hotellille palatessa, joten se siitä.

Palautimme mopon, jahka olimme ensin käynyt hieman maisemakierroksella tuolla kukkuloilla. Onneksi mopon lainaus, ilmeisesti jonkun hotellin työntekijän toimesta, loppui siihen, kun mieheni huomautti asiasta. Nyt se ei ole enää meidän ongelmamme missään muodossa. :)

Illalla tuli tehtyä vielä pieni kävelylenkki tuonne kakkoskadulle ruokailemaan ja kenties viimeisen kerran katselemaan Patongin menoa. Tämä oli meidän kuudes Thaimaan reissu eli yhteensä 101 päivää Thaimaata ja niistä n. 75% on tullut vietettyä Phuketissa, joten alkaa tuntumaan siltä, että Phuket on nyt nähty viimeisen kerran. Tiedä sit, onko fiilikset samat, kun ensi kerran reissua aletaan suunnittelemaan, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä. :)

Nyt onkin aika tehdä viimeiset pakkaamiset ja puolentoista tunnin kuluttua lähteä kentälle ja kotiin! Oli kiva reissu, mutta nyt koti ja lapset kutsuvat.
Tiedä, vaikka innostuisinkin vielä täällä jakamaan arjen komiikkaa kotiblogin muodossa, kun tämä kirjoittaminen tuntuu varsinaiselta terapialta.

Kiitos kaikille lukijoille ja hauskaa matkaa teille, joilla matka on vielä edessä! Toivottavasti saatte yhtä hyvät kelit kun mitä me, sillä tällä lomalla ei ole ollut mitään valittamista sään suhteen.

Shoppalua todellakin...

Kuten suunniteltiinkin, tänään tuli ostettua pojille tuliaisia. Kaikenmoista krääsää Big C:stä, kun ei noille ukoille viitsi vielä noita kauko-ohjattavia ostella, kun tahtoo olla leikit vielä niin rajuja, ettei lelut niitä kauaa kestä.

Robinsonista lähti matkaan muutama mekko tulevalle siskon tyttärelleni, jota innolla odotamme syntyväksi huhtikuun lopulla. Jungceylonin yläkerran It-kojuista lähti matkaan taas uudet kuoret kännykkään (mitähän vaan ajattelin tehdä kolmilla kuorilla?), mutta meillä päin kun kaikki "hienot" kuoret on vain IPhoneen sopivia, niin tuo Galaxy tarjonta täällä suorastaan sokaisee. ;)
Samoin tuli ostettua uusi suojakuori tälle IPad minille.

Nälän iskiessä kävimme Buffalo Steakhousessa syömässä ja voin kertoa, että vaikka ruoka oli ihan hyvää niin palvelu oli suoraan sieltä ja syvältä. Mennessämme olimme ainoita asiakkaita koko ravintolassa. Tarjoilija kävi vain tipauttamassa Menut nenämme eteen, ei tullut tervehdystä ennen eikä jälkeen kun me olimme tervehtineet häntä.
Valitsimme kaikessa rauhassa ruokamme ja juttelimme tulevasta illasta, poltimme tupakat ja sen jälkeen aloimme pikku hiljaa kuikuilla tiskille päin, missä 5 tarjoilijaa teki kuka mitäkin. Aikamme vahdattuamme, yksi työntekijä huomasi katseemme ja ilmeisesti huomautti meitä palvelleelle neitoselle, että olisimme valmiita tilaamaan. Neitonen vilkaisi meitä ja jatkoi rupattelua toisen tarjoilija tytön kanssa, oli ilmeisen hyvä juoru kesken, ainakin naurusta päätellen.
Tilaus vastaanotettiin hyvin kyllästyneen oloisesti, mutta irtoshan sieltä lopulta pikku hymynkin tilauksen päätteeksi.
Kuten sanoin, ruoka oli hyvää ja mieli taas kohosi hieman. Ruokailun päätteeksi polttelimme taas ja istuskelimme kaikessa rauhassa odotellen, että josko joku tulisi hakemaan tyhjät lautaset niin voisimme samalla laskun pyytää. Joo-o, taas sai alkaa tuijottaa tiskin suuntaan, jossa oli tällä kertaa 4 työntekijää, joista kaksi näytti oikeasti tekevän töitä, yksi meikkasi ja yksi räpläsi puhelinta.
Juuri kun mietittiin, pitäisikö sitä tässä itse ottaa lautaset kainaloon, kiikuttaa ne tiskille ja pyytää lasku, toinen työtä tekevistä tarjoilijoista huomasi meidät, hän mainitsi asiasta taas jollekulle toiselle, mutta kukaan ei näyttänyt siltä kuin asia olisi heitä koskenutkaan, yksi yhä meikkasi ja toinen räpläsi puhelintaan. Lopulta tämä meikkaaja ilmeisesti sai meikkinsä kuntoon, nappasi vierestään laskun ja toi meille.
Tässä vaiheessa oli hermo jo sen verran tiukalla, että hymyilimme kauniisti ja jätimme juhlallisen 2 bahtin tipin, kiitokseksi hyvästä ruuasta ja todella huonosta palvelusta.

Shoppailu jatkui vkoloppu markkinoiden muodossa. Tuli ostettua loput tuliaiset, pojille vaatteita yms.
Huomenna on suunnitteilla vielä viimeinen Kata Noi rantapäivä ja kauan odotettu kynsihoito. Ilta sujuukin sitten pakkaamisen merkeissä. :)

Tänään on pakko pitää vielä toinen rannaton päivä, sen verran vielä on punaa ihossa. Tänään etsitään pojille jotain pientä lelulahjaa, sillä vaatelahjathan ei tunnetusti ole pikkupoikien mieleen. :)
Tänään pitäisi mun varmaan hoidattaa jo nuo kynnetkin niin saa sit huomenna kuluttaa aikaa rannalla mielinmäärin. Tai sitten säästän sen vielä sunnuntai-illalle.. Saa nyt nähdä!

Kävin jo aamusta sopimassa taksikyydityksestä maanantaiaamulla lentokentälle, hinta 700 bht.
Tänään on vietävä viimeiset pyykit pesuun, jää sitten mahdollisimman vähän likapyykkiä kotiin kannettavaksi.
Joten ei ku menoks!

Leffoja, leffoja...

Aamu alkoi herkuttelemalla aamiaiseksi tonnikala subia ja caramel twist coffee... Nam!
Eka leffa oli Jason Stathamin "Parker" jonka ensinäytös oli ollut torstaina.
Mielestäni kaikki leffat missä on herra Statham on hyviä, joten voin vain sanoa, että oli ihan hyvä. :)

Leffan jälkeen sain kaipaamani kasvohieronnan ja fiilis oli aika taivaallinen!
Tästä virkistyneenä päätimme vielä katsoa yhden leffan nimeltä Zero Dark Thirty joka kertoo tästä Osama bin Ladenin "metsästyksestä" ja siitä viimeisestä iskusta, jossa hänet tapettiin.
Ei ollu oikein mun juttu, kuten ei kovin usein muutkaan sotaan liittyvät (poikkeuksena Band of Brothers jota suorastaan rakastan) elokuvat.

Tuon elokuvan jälkeen olikin jo ilta ja suunnattiin hotellille.
En ole ikinä nähnyt täällä niin järkyttävää ruuhkaa, kun mitä silloin oli! Lähdimme Jungceylonista kolmannelle kadulle ja se oli aivan tukossa. Autot ei liikkunut juuri mihinkään, onneksi mopolla pääsi autoja kierrellen eteenpäin. Koko matka Jungceylonista Patong Hospitalin risteykseen oli enemmän tai vähemmän tukossa. Vastaantuleva liikenne oli täysin liikkumatta koko matkalta, meidän suuntaan sentään autotkin pääsivät edes pätkiä kerrallaan eteenpäin. Risteyksessä saimme huomata, että liikkumaton autojono jatkui sairaalan vieressä menevää poikkikatua kakkoskadulle saakka. Sama vika oli myös Kathuun menevällä pikkutiellä. Rannan suuntaan olevaa autojonoa oli vielä pitkästi sielläkin.

Nuo rakennustyömaan on ennenkin puurostaneet kolmoskadun liikennettä, liekö tämäkin siitä lähtöisin vai oliko jotain muuta ongelmaa?

Odottelimme pari tuntia hotellilla, ennen kuin lähdimme syömään ja silloin oli liikenne taas normaalisoitunut perus ruuhkaksi.

HOT, HOT, HOT!

Tänään aurinko todella laittoi parastaan! Olimme n. 4h rannalla, josta max. puolituntia auringossa ja loput kahden aurinkovarjon suojissa. Naama paloi ja kunnolla, kiitos meren heijastuksen, sääret ja reidetkin käy aika kuumana. Punainen siis on tämänkin päivän väri! :)

Huomenna on siis tiedossa taas löhöpäivä, josta ainakin osa tullaan taas viettämään leffateatterissa. Kasvohoitokin olisi ihan osunut valinta huomiselle. Kynsihoidot säästän sunnuntaille, etten kerkiä tuhoamaan uusia kynsiäni ennen kotiin menoa!

Nyt palaan kirjani pariin, kerkiän saamaan vielä muutamat naurut a'la Tucker Max: I hope they serve beer in hell, ennen kuin nukkumatti iskee.  Öitä, öitä! :)

Kävimme eilen pyörähtämässä Nai Yang beachilla, eli sillä rannalla joka näkyy lentokoneen ikkunasta juuri ennen laskua.
Ko. ranta on osittain Sirinart kansallispuistoa jonneka mekin suuntasimme. Summauksena voisin sanoa, itse ranta on kaunis alkujaan, mutta ainakin kansallispuiston alue oli TOODELLA sotkuinen. Täynnä roskia ja jopa rikottuja pulloja. Tästä syystä emme jääneet sen enempää rantaa kuluttamaan, istuimme vain hetken ja katselimme, kunka koneet laskeutuivat aivan vierestämme. Kun koneita oli ihailtu tarpeeksi, lähdimme takaisin hyväksi todetulle Nai Thon Beachille.
 Oli hauska huomata, kuinka sama ranta oli sekä täyteen tupattu, että ihanan väljä. Nai Thonin keskivaiheilla nimittäin on useimmat rannan resortit ja sillä kohtaan rantatuolit olivat tuttuun tapaan vierivieressä ja monessa rivissä. Mutta mitä pitemmälle rantaa meni etelään päin, tuolit väheni ja tunnelma parani. Eikä ko ranta ole edes mikään mahdottoman pitkä ranta. :)

Koko päivä tuli taas rannalla kulutettua ja takaisin hotelliin lähdettiin vasta kun aurinko alkoi laskea.
Päivän kruunasi ruokailu ja kahvituokio True Coffeessa, josta löysin uuden rakkauden Caramel twist coffeen.

Koti-ikävää

Tänä yönä se sitten iski.. Täysimittainen ikävä, joka on kolkutellut ovella jo muutamina hetkinä aiemminkin.
Tokihan arvasin jo kun reissua suunnittelimme, että jossain vaiheessa reissua kaipuu lasten luo tulee.
Me todellakin ansaitsimme tämän irti oton ihan kahdestaan ja olen nauttinut siitä täysin, mutta äiti on aina äiti ja omista lapsista on todella vaikeaa olla erossa, kun on tottunut näkemään ja halaamaan heitä päivittäin.

Olen ylpeä pojistani, sillä kumpikaan eivät ole näyttäneet merkkejä siitä, että meistä erossa oleminen olisi heille vaikeaa. Aina näytön toisella puolen on ollut reippaita poikia, jotka ovat innolla kertoneet päivästään ja tekemisistään.

Tänään kun juttelimme ja vanhempi pojistani kertoi innoissaan kerhopäivästään, kyyneleet nousi väkisinkin silmiin, sillä olisin halunnut päästä häntä rutistamaan oikein kunnolla. Hänellä kun on välillä ollut vaikea sopeutua uusiin asioihin ja tämä kerhoasia on aivan uusi juttu hänelle, tänään kun oli ensimmäinen päivä kerhoa. Olisin niin halunnut itse olla häntä viemässä ja hakemassa, mutta saimme vasta viime viikolla tietää, että hänelle olisi vapaa paikka kyseisessä kerhossa. Seuraava mahdollisuus aloittaa olisi ollut vasta joskus elokuussa, joten emme halunneet jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.

Yritän tässä kasata itseni ja saada hieman unta, huomenaamulla suunnataan Nai Yang Beachille.
Hyvää yötä kaikille, erityisesti rakkaille pikku miehilleni sinne kotiin. <3

Rannaton päivä

Eilisen paahteen jäljiltä iho oli sen verran vielä punertava, että koimme paremmaksi jättää auringon oton väliin tältä päivältä.

Aamupäivä kulutettiin Jungceylonissa ostoksilla ja muuten itseämme hemmotellen.
Leffakin tuli katsottua. Tällä kertaa vuorossa oli Hanzel and Gretel: witch hunters eli elokuva jonka lähtökohtana oli Hannu ja Kerttu lastensatu. Elokuvassa näytteli myös yksi suomalainen näyttelijä elikkäs Pihla Viitala.  Ihan katsottava leffa, tipahtaa justiin keskikastiin, ei ollut tylsä, mutta ei myöskään mitenkään erityisen viihdyttävä.

Leffan jälkeen kävin mukamas ostamassa kynsilakan poistoainetta ihan myyjän avustuksella, mutta kokeilussa tuli huomattua, että minulle myytiin silmämeikin poistoainetta. Kiitos vaan! :)

Unelmieni ranta.. :)

Tänään sit varmistui se, mitä epäiltiin jo toissa päivänä.. Joku lainailee yön hämärissä meidän skootteria. Syyttävä sormi kääntyykin jonnekin hotellin henkilökuntaan, koska mopo on heiltä vuokrattu ja oletettavasti heiltä löytyy toinen avain tuohon. Toki on mahdollista, että mopon virtalukko on sen verta löysä, ettei siihen edes omaa avainta kaivata, mutta mutta... Mainitsimme respaan että olemme ottaneet illalla kuvan kilometrimittarista ja tänä aamuja kilometrejä oli 8 kipaletta enemmän. Jos kruisailija on joku henkilökunnasta, tämä toivon mukaan kantautuu hänen korviinsa ja ajelut loppuu. Eipä siinä muuten mitään, mutta jos noilla yöajeluilla jotain skooterille sattuu niin olen aika varma, että meidän pussistahan se korjaus menisi.

Kun tämä asia oli hoidettu lähdimme ajelemaan kohti Banana Beachia.
Hetken siellä aurinkoa otettuamme päätimme kuitenkin siirtyä toisille vesille, kun kaipasimme kunnon uimapaikkaa. Tuollahan on aikalailla kivikkoista vesirajan jälkeen ja tänään snorklauskin oli turhaa, kun aallokko sekoitti pohjahiekkaa siihen malliin ettei pohjaan kunnolla nähnyt, eikä kallion reunamilla viitsinyt snorklata, kun aallot oli sen verta voimissaan.

Jatkoimme siis eteenpäin ja seuraava pysäkki oli Nai Thon Beach, joka vei sydämeni samantien. Oli ihana katsoa rantaa, jossa ensisilmäyksellä näytti olevan vain yhden rivin verran aurinkotuoleja ja tuolit eivät olleet vierivieressä, vaan jokaisella tuoliparilla oli oma tilansa. :) Löytihän sieltä toinenkin rivi tuoleja, aivan palmupuiden suojasta. Tässä rivissä tosin lähimpään "naapuriin" oli väliä useita metrejä.
Ihanan rauhallinen ranta, näihin muihin verrattuna. Todellakin unelmieni ranta!

Aallot oli tuollakin aika suuria, ei liikaa aikuisille, mutta lapsille turhan suuria. Eipä siellä kyllä lapsia pahemmin näkynytkään.

Aurinko oli tänään todella kuumalla päällä ja petolliseksi sen teki tuuli joka ns. peitti auringon kuumuuden.

Emerald / Banana Beach

Tänään suuntana joko Emerald beach tai banana beach. Banana beach on meille viime reissusta tuttu. Pieni kaunis ranta, jossa pääsimme seuraamaan hieman erilaisia hääkuvauksia..
Perinteiset hempeät kuvat kalliolla, jonka jälkeen morsian poisti kuva kuvalta hieman vaatetusta ja lopulta piehtaroi sulhasensa päällä ja alla pelkällä bikinien alaosalla. Ne vähät lapsiperheet, jotka paikalla oli, poistui yhtäaikaa bikinien yläosan kanssa... :)

Perus lomapäivä. Aamulla nokka kohti Nai Harnia ja auringon palvontaa nelisen tuntia.
Illalla ruokailemaan tuttuun Patongin rantaravintolaan, jossa saimme tutustua yhden pitkäaikaisen (ollut tuolla töissä jo ensi käynnillämme - 07) työntekijän 3 vuotiaaseen poikaan, joka olikin hyvin reipas pikkumies. :)

Markkinat

Aamusella 3h:n rantakäynti, kohteena tuttu kata noi. Aurinkoa riitti samaan tyyliin kuin eilenkin.

Tultiin takaisin hotellille jo hyvissä ajoin, että ehdimme käydä suikussa, syömässä ja rahaa vaihtamassa ennen kuin lähdimme kohti phuket townia. Pysähdyttiin Centraliin jätskille ja siitä matka jatkui vkoloppu markkinoille. Kerran piti toki ajaa harhaan, mutta toisella yrittämällä osuimme oikeille nurkille.

Isäntä ilmoitti samoin tein, että täällä ei sitten kahta tuntia pidempään notkuta... Pistin paremmaksi ja selvisin hommasta puoleentoista tuntiin..  :D

Kaikki 'pakolliset' tuli ostettua,  lähinnä keskittyen tuliaisiin, lasten ja miehen vaatteisiin. Itselleni en vielä pahemmin ostanut, sillä ensi viikonloppuna voin tuhlata rahoja omiin ostoksiin ihan huoletta, kun maanantaina on kotiin lähtö edessä.

Hotellilla pääsimme pitkästä aikaa näkemään muksut, tosin Ipadin ruudulta, ja juttelemaan kuulumisia. Pojat olivat kotiutuneet mummulasta ja kilpaa selittivät kuinka kotona olikin odottanut kummitäti ja hänen kaksi kissaa. Saimme näytöksen siitä kuinka kissoja tulee pitää oikeaoppisesti sylissä, kuinka silitetään ja kuinka leikitään. :D
Toki tuliaisiakin kyseltiin ja muistutettiin useaan otteeseen, ettei ne vaan unohdu!

Kotipuhelun jälkeen lähdimme syömään. Suuntana rantakadun pohjoispäässä oleva Italialainen ravintola. Tottahan toki siinä kävi taas niin, että koko rakennusta ei enään ollut olemassa, vaan kyseisen ravintolan tilalla oli hotellityömaa. Ei auttanut muu kuin lähteä taas kiertämään kakkoskatua kohti Banglaa. Silmiimme osui Italialainen ravintola Pizza and More ja sinne mentiin. Nälkä oli kamala, eikä kumpaakaan huvittanut etsiskellä uutta ruokapaikkaa ihmisvilinässä.
valkkasimme pizzat ja nälän yllyttäminä valitsimme ison pizzan molemmille. Tarjoilijan näyttämä pizzan koko ei ollut ollenkaan niin huima, että olisimme pienempään tyytyneet.
Jep, jep! Eka pizza tuotiin pöytään, niin se peitti melkeen koko pöydän.. Pakko oli pyytää toinen pizza mukaan ja syödä ensimmäinen pizza puoliksi. Omistajakin kävi siinä hieman naureskelemassa että mahtoiko pizzan koko tulla yllätyksenä?  :)

Sataa, sataa, ropisee..

Taas ukkostaa..  Käytiin leffassa josko olisi keli parantunut,  mutta turhaan. Leffana oli joku Brad Pittin uusi leffa, jolle en lämmennyt kyllä yhtään.. Leffan nimi oli Killing them softly tms.
Sopii toivoa ettei huomeniltana sada, sillä olisi tarkoitus ajella Phuket Towniin vkoloppumarkkinoille. Sitä matkaa ei ole mukava vesisateessa ajella...  :S

Kata Noi

Tänään suuntasimme siis kata noille. Tänään ei ollut enään niin painostava ilma, kiitos ukkoskuuron, mutta aurinkoa riitti kyllä. Auringossa maatessa tuntui lähinnä kuin joku olisi liekinheittimellä grillannut kroppaani, pienen välimatkan päästä.
Hyvin äkkiä tulinkin siihen tilanteeseen, että sääret ja olkapäät tuntuivat jo aavistuksen palaneelta, kun taas keskivartalo kaipasi vielä hieman aurinkoa.
Onneksi oli matkassa jos jonkinmoista rättiä niin sain kuin sainkin kaikki tärkeät paikat peiteltyä,  vaikka näytinkin sen jälkeen kesken matkaa väsähtäneeltä rättikauppiaalta.
Kata Noi oli ihanan rauhallinen ranta esim.  Kataan/Karoniin/Patongiin verrattuna.  Saimme suurimman osan päivästä olla ilman vierusnaapureita.

Hieman tuli muksujakin ikävä, kun katselin parin saman ikäisen tytön puuhastelua hiekkalinnoineen ja - kakkuineen... Noh, parin vuoden päästä olemme toivottavasti valmiita koko perheen reissuun ja silloin saan oman osani hiekkalinna leikeistä. :)

Käytiin taas rantaravintolassa syömässä vähän riisiä ja kanaa. Tämän kertainen annos oli sen verta suuri, että syömisestä tuli totaalinen ähky ja voimat pois. Aurinkotuolissa sai taistella unta vastaan ihan tosissaan.

Rantareissu venähti jälleen 5 tunnin mittaiseksi. Takaisin tullessa ajoimme kolaripaikan ohi, jossa paikallinen mies ja n. 20v farangipoika oli ottanut hieman lähikosketusta toisiinsa skoottereilla. Mopoissa ei pahemmin jälkiä näkynyt, mutta farangipoika makasi pientareella. Voin kyllä kuvitella ettei sitä kovin pahasti tarvitse edes törmätä ja kaatua, kun asfaltti-ihottuma ja säikähdys saavat jo tajuntaa heikkenemään. Toivottavasti hänelle ei pahemmin käynyt.

Nyt vähän lukemista ja sen jälkeen illan suunnitelmat kuntoon.

Ukkoskuuro ja aamun suunnitelmat

Käytiin illalla syömässä hieman pitaleipää Jungceylonin yhdessä ravintolassa. Ihan kivaa vaihtelua thairuuan jälkeen. Ei nyt ehkä paras pitaleipä mitä olen syönyt, mutta ei mikään huonokaan.

Tämän päälle vielä jätskiannos Swensen'sillä niin ilta oli täydellinen.. :)

Päätettiin pitää oma jalkapohjien hierontailta hotellilla, kun molemmat ollaan niin herkkiä kutiamaan jalkapohjista, ettei kehtaa mennä hierottavaksi.

Hyvä niin, sillä juuri kun pääsimme takaisin hotellille, alkoi satamaan kaatamalla ja taivaalle piirtyi mahtavia salamoita. Rankin kuuro meni n. vartissa ohi, jyrinää kuului pitkin iltaa/yötä.

Ukkonen puhdisti kivasti ilmaa, sillä nyt aamulla ei ollut läheskään niin tukala ja painostava ilma. Aurinko paistaa ohuen pilviverhon lävitse ja taas on mitä loistavin rantasää. Suuntana tänään joko Surin Beach tai Kata Noi. 

Central Festival

Käytiin pyörähtämässä Central Festivalissa. Oli mukava ruuhka siinä ostoskeskuksen nurkilla, kun tekevät siinä isoa tietyötä. Olihan siinä yksi bussi kaiken lisäksi tömäyttänyt osaksi sinne tietyömaan puolellekin ja se vielä ennestään hidasti jonon liikkumista.

Kauppojen kiertelyn jälkeen päädyimme vielä leffaan. Tämän kertainen leffa oli Iso Arskan tähdittämä The Last Stand. Nauroimme välillä vedet silmissä ja kiitos siitä kuuluu näyttelijäkaartiin kuuluvalle Johnny Knoxvillelle! Just sopivasti komediaa ja toimintaa meidän makuun. :)

Leffan jälkeen suuntana taas Patong ja hotelli. Nyt suihkuun ja illalla syömään.

Mitäs tänään?

Ilta menikin puhtaasti Baglan vilinää seuratessa.  Istuttiin banglan pikku baarissa ja nautittiin vilinästä. :)

Tästä aamusta ei ole paljoa kerrottavaa, kun vieläkään ei ole selvää suuntaa päivälle saatu aikaiseksi. Rannalle ei tänään mennä,  joten suunta on varmaan joko Phuket Town tai Tesco/ Central Festival tms.

Huomenta!

Aamu alkoi sydämen tykytyksellä.. Niin vaan olin kirjoittamassa tätä blogia, kun amppari tuli mua tervehtimään! Hieman tuli kinttuihin vipinää, kun sellainen kolme kertaa suomalaista ampparia pidempi pörriäinen tuli jalkoihin pyörimään..

Tänään on ollut koko päivän pilvistä, mutta eipä se meitä rannalle estänyt menemästä. Suuntana oli tällä kertaa Nai Harn Beach ja se olikin oikein onnistunut valinta. Ihanan väljää Kataan verrattuna ja meri vesi oli kirkasta ja ranta kuhisi pikkukaloja. Tarkoitus olisi mennä sinne uudelleen ja ottaa snrklaus välineet mukaan, kun rannan eteläpäädyssä on ilmeisesti ihan hyvä paikka siihen tarkoitukseen.

Rannalla kului taas helposti viitisen tuntia,  kun kävimme välillä rantaravintolassa syömässä paistettua riisiä ja kanaa. Hyvä annos,  hinta 90baht ja vei sopivasti nälän mennessään.

Tarpeeksi kun oli löhöilty niin ajeltiin vielä Rawaille ja sieltä Prom Thep Capen kautta takaisin Nai Harnille, josta taas takaisin Patongille.

Käytiin vähän kahvittelemassa ja nyt ollaan taas hotellilla. Ilta menee vissiin taas leffan merkeissä.  :)

Leffailua ja shoppailua

Aamu alkaa taistelulla minä vastaan Ipadin ennakoiva tekstinsyöttö... Aika mielenkiintoista tekstiä. :S

No niin.. Eilinen ilta sujui mukavasti shoppailuun ja leffan merkeissä.
Käytiin ostamassa deluxe liput hobbit leffaan ja ajan tappamiseksi siirryttiin shoppailemaan mulle käsilaukkua.
Blondi mikä blondi.. Otin käsimatkatavaroiden vuoksi isoimman laukun minkä omistan, ajattelematta ollenkaan sitä, ettei se jätesäkin kokoinen veska ole välttämättä mikään kovin käytännöllinen täällä lomaillessa.

Vaihtoehtojahan täältä löytyy ja hintahaitaria myös.. Ensimmäinen yritys oli tulokseton, sillä laukusta pyydettiin 1200bht, jota en halua piraatti tuotteesta maksaa vaikka se kuinka on "kopio erittäin arvokkaasta laukusta".
Toisessa kojussa silmiini osui musta-punainen Adidaksen laukku ja siitä pääsimme 800bahtin yhteisymmärrykseen. Ehkä siitä olisi vielä irronnut halvempikin hinta, mutta isäntä oli jo sen verran kyllästynyt laukkukaupoilla olemiseen että se kelpas hänelle. :)

Jungceylonin yläkerrasta tarttui matkaan vielä kännykkään suojakuori, jonka jälkeen olikin leffan aika.

Hobbit leffa oli ihan hyvä, oli tosin koko ajan "tää on niin nähty" fiilis, mutta ihan kiva kuitenkin nähdä Bilbon tarina. Tulen varmasti katsomaan jatkotkin.

Leffan jälkeen olikin taas aika kruisailla hotellille. Liikenne oli ihanan vähäistä, kun puolen yön aikaan tultiin.

Jaahas nyt tämä päivä kutsuu, joten kirjoittelen jatkoa vähän myöhemmin.. :)

Aurinkoa ja leffaa...

Tulihan sitä grillattua itseään hyväset 4 tuntia.
Aurinko oli todella polttava ja suurin osa ajasta tulikin vietettyä varjon alla, kun olen sen verran vaalea ihoinen että herkästi palan, jollei aloita varovasti auringon palvontaa.
Mahtavaa,  kun saa vain löhötä rantatuolissa ja lukea kirjaa. Tavallaan myös omituista, kun ei tarvitse pöllönlailla pyöritellä päätään ja murehtia,  missä ne muksut nyt menee. :)
Ostettiin rantakauppiaalta grillattua maissia, ettei tarvinnut lähteä muualle syömään. Todella hyvää noin tuoreeltaan grillattuna!

Ilta suunnitelmissa olis Jungceylonissa leffaa. Meitä ei niinkään täällä Patongilla nuo baarit kiinnosta, vaan lähinnä tämä vaihtoehtojen kirjo,  niin ruokailun kuin viihteen suhteen.
Phuketin leffateatterit Jungceylonissa ja Central Festivalissa on sellasta luokkaa,  että pesee mennen tullen suurimman osan suomalaisista teattereista. Niinpä täällä tuleekin käytyä useamman kerran leffassa loman aikana.
Tänään suunnitteilla olisi The Hobbit: Unexpected Journey, joka pyörii nyt varmaan viimeisiä päiviä Jungceylonissa.

Jaa-a. Jos sitä siirtyis vielä terassille lueskelemaan ennen kuin suunnataan syömään.

Huomiseen!  :)

Aurinkoa ja leffaa...?

Heräsin jo kuuden aikoihin aamulla... Kaipa se niin on, että kun tarpeeksi kauan joutuu heräämään ennen aikojaan, ei sitä unta riitä vaikka kerrankin sais nukkua.

Teki hirveästi mieli kirjoittaa tästä lomasta pitkät stoorit, joten pääsinpäs ekaa kertaa elämässäni alkaa kirjoittaa blogia. 

Aivan ihana ilma heti aamusta ja ainakin tällä hetkellä suunnitelma: aamulla Kata Beachille aurinkoa ottamaan, vaikuttaa ihan onnistuneelta valinnalta.

Matka ja perillä....

Sunnuntaina matka alkakoon! Muksut mummolaan ja nokka kohti helsinkiä. 
Normaaliin tapaan olimme kentällä etuajassa, joten ei muuta kuin chek in nettipäätteellä ja matkatavarat baggage dropiin. 
Loman kunniaksi piti käydä yhdet lonkerot juomassa, ennen kuin mentiin latailemaan tabletit ja puhelimet lentoa varten.

Odottelu sujui oikein joutuisasti, kunnes huomasimme että boarding aika oli alkanut jo puolituntia sitten. Kanssamatkustajissa alkoi näkymään jo ensimmäisiä hermostumisen merkkejä ja portilla olevalta työntekijältä käytiin kerta toisensa perään kyselemässä mikä kestää.. 
Lopulta sieltä ilmoitettiin, että lentokoneen wc:t ei toimi ja uutta infoa saadaan puolen tunnin kuluttua.

Uutena infona saimme saman vastauksen, wc:t ei yhäkään toimi, katsellaan uudemman kerran 40 min kuluttua.
Lopulta kone oli lähtövalmiina ja pääsimme koneeseen n. klo 20.30 vajaat kaksi tuntia myöhemmin kuin oli alunperin tarkoitus, ei paha. Ainoana jännityksen aiheena oli se, että meillä oli valmiiksi kuljetus järkättynä ja emme olleet aivan varmoja, oliko muuttuneesta aikataulusta kertonut viesti, päätynyt oikeaan osoitteeseen.

Lento sujui normaaliin tapaan, ei suurempia ilmakuoppia. Toiveena oli, että olisin nukkunut lähes koko lennon, kun tuota univelkaa oli päässyt aika pahasti kertymään, mutta 4 tuntiin koiran unta oli tyytyminen.

Phuketin kentällä oli varsinainen ruuhka-aika meneillään. Tullin aula oli tupaten täynnä porukkaa, kun siellä oli ilmeisesti 3 koneen matkustajat samaan aikaan. Meillä kävi hyvä säkä, sillä aivan meidän eteemme avattiin uusi tulliportti ja pääsimme ensimmäisten joukossa siitä läpi.
Tottahan toki matkatavarat tuli viimeisten joukossa hihnalle, kiitos meidän aikaisen kentälle saapumisen.

Ulkoa löytyi se kyytinkin odottemassa, joten ei muutakuin nokka koti Patong Beachia.

Phuket toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi, sillä aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta.
Hotellin chek in sujui nopeasti, sillä hotelli on meille tuttu jo aiemmalta reissulta. Tavarat huoneeseen, pikainen suihku ja vaatteiden vaihto. Skootterin vuokraus hotellilta ja sen jälkeen suunta tuttuun rantaravintolaan syömään.

Oli ihana upottaa varpaat kylmään hiekkaan, vaihtaa kuulumiset ravintolan henkilökunnan kanssa ja saada vatsan täytettä.

Ensimmäinen ilta meni lähinnä seuraavan päivän suunnitteluun ja lennosta toipumiseen. Unten maille  hyvissä ajoin, ettei koko loma mene nukkumiseen. :)

Me lomalaiset

Ympäripyöreänä esittelynä kerrottakoon että olen 28 vuotias nainen ja mieheni on 30 vuotta. Meillä on kaksi lasta, jotka jäävät tällä kertaa mummin hoiviin, jotta vanhemmat pääsevät vähän tuulettumaan. :)
Tämä on meille kuudes Thaimaan reissu, joista yksi toteutettiin koko perheen voimin. Vanhempi lapsistamme on tällä hetkellä sen verran levoton matkaaja, että emme edes halunneet miettiä sitä, kuinka saisimme hänet viihtymään pitkän lennon tänne. Niinpä päätettiin viettää loma ihan kahden ja muksut olivat aivan innoissaan kun pääsevät mummolaan kissoja hoitamaan.

En ole mikään tottunut kirjoittaja, joten suonette anteeksi kirjoitusvirheet ja tökeröt lauseet. :)