Kuten suunniteltiinkin, tänään tuli ostettua pojille tuliaisia. Kaikenmoista krääsää Big C:stä, kun ei noille ukoille viitsi vielä noita kauko-ohjattavia ostella, kun tahtoo olla leikit vielä niin rajuja, ettei lelut niitä kauaa kestä.
Robinsonista lähti matkaan muutama mekko tulevalle siskon tyttärelleni, jota innolla odotamme syntyväksi huhtikuun lopulla. Jungceylonin yläkerran It-kojuista lähti matkaan taas uudet kuoret kännykkään (mitähän vaan ajattelin tehdä kolmilla kuorilla?), mutta meillä päin kun kaikki "hienot" kuoret on vain IPhoneen sopivia, niin tuo Galaxy tarjonta täällä suorastaan sokaisee. ;)
Samoin tuli ostettua uusi suojakuori tälle IPad minille.
Nälän iskiessä kävimme Buffalo Steakhousessa syömässä ja voin kertoa, että vaikka ruoka oli ihan hyvää niin palvelu oli suoraan sieltä ja syvältä. Mennessämme olimme ainoita asiakkaita koko ravintolassa. Tarjoilija kävi vain tipauttamassa Menut nenämme eteen, ei tullut tervehdystä ennen eikä jälkeen kun me olimme tervehtineet häntä.
Valitsimme kaikessa rauhassa ruokamme ja juttelimme tulevasta illasta, poltimme tupakat ja sen jälkeen aloimme pikku hiljaa kuikuilla tiskille päin, missä 5 tarjoilijaa teki kuka mitäkin. Aikamme vahdattuamme, yksi työntekijä huomasi katseemme ja ilmeisesti huomautti meitä palvelleelle neitoselle, että olisimme valmiita tilaamaan. Neitonen vilkaisi meitä ja jatkoi rupattelua toisen tarjoilija tytön kanssa, oli ilmeisen hyvä juoru kesken, ainakin naurusta päätellen.
Tilaus vastaanotettiin hyvin kyllästyneen oloisesti, mutta irtoshan sieltä lopulta pikku hymynkin tilauksen päätteeksi.
Kuten sanoin, ruoka oli hyvää ja mieli taas kohosi hieman. Ruokailun päätteeksi polttelimme taas ja istuskelimme kaikessa rauhassa odotellen, että josko joku tulisi hakemaan tyhjät lautaset niin voisimme samalla laskun pyytää. Joo-o, taas sai alkaa tuijottaa tiskin suuntaan, jossa oli tällä kertaa 4 työntekijää, joista kaksi näytti oikeasti tekevän töitä, yksi meikkasi ja yksi räpläsi puhelinta.
Juuri kun mietittiin, pitäisikö sitä tässä itse ottaa lautaset kainaloon, kiikuttaa ne tiskille ja pyytää lasku, toinen työtä tekevistä tarjoilijoista huomasi meidät, hän mainitsi asiasta taas jollekulle toiselle, mutta kukaan ei näyttänyt siltä kuin asia olisi heitä koskenutkaan, yksi yhä meikkasi ja toinen räpläsi puhelintaan. Lopulta tämä meikkaaja ilmeisesti sai meikkinsä kuntoon, nappasi vierestään laskun ja toi meille.
Tässä vaiheessa oli hermo jo sen verran tiukalla, että hymyilimme kauniisti ja jätimme juhlallisen 2 bahtin tipin, kiitokseksi hyvästä ruuasta ja todella huonosta palvelusta.
Shoppailu jatkui vkoloppu markkinoiden muodossa. Tuli ostettua loput tuliaiset, pojille vaatteita yms.
Huomenna on suunnitteilla vielä viimeinen Kata Noi rantapäivä ja kauan odotettu kynsihoito. Ilta sujuukin sitten pakkaamisen merkeissä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti