Viimeinen lomapäivä

Siinähän se viimeinen lomapäivä meni. Aamulla Kata Noilla viimeiset auringonotot ja uinnit.
Iltapäivällä se kauan odotettu manikyyri Jungceylonin yläkerrassa joka oli kyllä todella miellyttävä ja kaunista jälkeä tuli. :)

Jungceylonin piha-aukiolla oli joku laulukilpailu (??) ja sitä tuli seurailtua kahvia juodessa. Meidän makuun tuolla kyllä pidetään volat vähän turhan isolla, mutta kuulo oli ennallaan vielä hotellille palatessa, joten se siitä.

Palautimme mopon, jahka olimme ensin käynyt hieman maisemakierroksella tuolla kukkuloilla. Onneksi mopon lainaus, ilmeisesti jonkun hotellin työntekijän toimesta, loppui siihen, kun mieheni huomautti asiasta. Nyt se ei ole enää meidän ongelmamme missään muodossa. :)

Illalla tuli tehtyä vielä pieni kävelylenkki tuonne kakkoskadulle ruokailemaan ja kenties viimeisen kerran katselemaan Patongin menoa. Tämä oli meidän kuudes Thaimaan reissu eli yhteensä 101 päivää Thaimaata ja niistä n. 75% on tullut vietettyä Phuketissa, joten alkaa tuntumaan siltä, että Phuket on nyt nähty viimeisen kerran. Tiedä sit, onko fiilikset samat, kun ensi kerran reissua aletaan suunnittelemaan, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä. :)

Nyt onkin aika tehdä viimeiset pakkaamiset ja puolentoista tunnin kuluttua lähteä kentälle ja kotiin! Oli kiva reissu, mutta nyt koti ja lapset kutsuvat.
Tiedä, vaikka innostuisinkin vielä täällä jakamaan arjen komiikkaa kotiblogin muodossa, kun tämä kirjoittaminen tuntuu varsinaiselta terapialta.

Kiitos kaikille lukijoille ja hauskaa matkaa teille, joilla matka on vielä edessä! Toivottavasti saatte yhtä hyvät kelit kun mitä me, sillä tällä lomalla ei ole ollut mitään valittamista sään suhteen.

Shoppalua todellakin...

Kuten suunniteltiinkin, tänään tuli ostettua pojille tuliaisia. Kaikenmoista krääsää Big C:stä, kun ei noille ukoille viitsi vielä noita kauko-ohjattavia ostella, kun tahtoo olla leikit vielä niin rajuja, ettei lelut niitä kauaa kestä.

Robinsonista lähti matkaan muutama mekko tulevalle siskon tyttärelleni, jota innolla odotamme syntyväksi huhtikuun lopulla. Jungceylonin yläkerran It-kojuista lähti matkaan taas uudet kuoret kännykkään (mitähän vaan ajattelin tehdä kolmilla kuorilla?), mutta meillä päin kun kaikki "hienot" kuoret on vain IPhoneen sopivia, niin tuo Galaxy tarjonta täällä suorastaan sokaisee. ;)
Samoin tuli ostettua uusi suojakuori tälle IPad minille.

Nälän iskiessä kävimme Buffalo Steakhousessa syömässä ja voin kertoa, että vaikka ruoka oli ihan hyvää niin palvelu oli suoraan sieltä ja syvältä. Mennessämme olimme ainoita asiakkaita koko ravintolassa. Tarjoilija kävi vain tipauttamassa Menut nenämme eteen, ei tullut tervehdystä ennen eikä jälkeen kun me olimme tervehtineet häntä.
Valitsimme kaikessa rauhassa ruokamme ja juttelimme tulevasta illasta, poltimme tupakat ja sen jälkeen aloimme pikku hiljaa kuikuilla tiskille päin, missä 5 tarjoilijaa teki kuka mitäkin. Aikamme vahdattuamme, yksi työntekijä huomasi katseemme ja ilmeisesti huomautti meitä palvelleelle neitoselle, että olisimme valmiita tilaamaan. Neitonen vilkaisi meitä ja jatkoi rupattelua toisen tarjoilija tytön kanssa, oli ilmeisen hyvä juoru kesken, ainakin naurusta päätellen.
Tilaus vastaanotettiin hyvin kyllästyneen oloisesti, mutta irtoshan sieltä lopulta pikku hymynkin tilauksen päätteeksi.
Kuten sanoin, ruoka oli hyvää ja mieli taas kohosi hieman. Ruokailun päätteeksi polttelimme taas ja istuskelimme kaikessa rauhassa odotellen, että josko joku tulisi hakemaan tyhjät lautaset niin voisimme samalla laskun pyytää. Joo-o, taas sai alkaa tuijottaa tiskin suuntaan, jossa oli tällä kertaa 4 työntekijää, joista kaksi näytti oikeasti tekevän töitä, yksi meikkasi ja yksi räpläsi puhelinta.
Juuri kun mietittiin, pitäisikö sitä tässä itse ottaa lautaset kainaloon, kiikuttaa ne tiskille ja pyytää lasku, toinen työtä tekevistä tarjoilijoista huomasi meidät, hän mainitsi asiasta taas jollekulle toiselle, mutta kukaan ei näyttänyt siltä kuin asia olisi heitä koskenutkaan, yksi yhä meikkasi ja toinen räpläsi puhelintaan. Lopulta tämä meikkaaja ilmeisesti sai meikkinsä kuntoon, nappasi vierestään laskun ja toi meille.
Tässä vaiheessa oli hermo jo sen verran tiukalla, että hymyilimme kauniisti ja jätimme juhlallisen 2 bahtin tipin, kiitokseksi hyvästä ruuasta ja todella huonosta palvelusta.

Shoppailu jatkui vkoloppu markkinoiden muodossa. Tuli ostettua loput tuliaiset, pojille vaatteita yms.
Huomenna on suunnitteilla vielä viimeinen Kata Noi rantapäivä ja kauan odotettu kynsihoito. Ilta sujuukin sitten pakkaamisen merkeissä. :)

Tänään on pakko pitää vielä toinen rannaton päivä, sen verran vielä on punaa ihossa. Tänään etsitään pojille jotain pientä lelulahjaa, sillä vaatelahjathan ei tunnetusti ole pikkupoikien mieleen. :)
Tänään pitäisi mun varmaan hoidattaa jo nuo kynnetkin niin saa sit huomenna kuluttaa aikaa rannalla mielinmäärin. Tai sitten säästän sen vielä sunnuntai-illalle.. Saa nyt nähdä!

Kävin jo aamusta sopimassa taksikyydityksestä maanantaiaamulla lentokentälle, hinta 700 bht.
Tänään on vietävä viimeiset pyykit pesuun, jää sitten mahdollisimman vähän likapyykkiä kotiin kannettavaksi.
Joten ei ku menoks!

Leffoja, leffoja...

Aamu alkoi herkuttelemalla aamiaiseksi tonnikala subia ja caramel twist coffee... Nam!
Eka leffa oli Jason Stathamin "Parker" jonka ensinäytös oli ollut torstaina.
Mielestäni kaikki leffat missä on herra Statham on hyviä, joten voin vain sanoa, että oli ihan hyvä. :)

Leffan jälkeen sain kaipaamani kasvohieronnan ja fiilis oli aika taivaallinen!
Tästä virkistyneenä päätimme vielä katsoa yhden leffan nimeltä Zero Dark Thirty joka kertoo tästä Osama bin Ladenin "metsästyksestä" ja siitä viimeisestä iskusta, jossa hänet tapettiin.
Ei ollu oikein mun juttu, kuten ei kovin usein muutkaan sotaan liittyvät (poikkeuksena Band of Brothers jota suorastaan rakastan) elokuvat.

Tuon elokuvan jälkeen olikin jo ilta ja suunnattiin hotellille.
En ole ikinä nähnyt täällä niin järkyttävää ruuhkaa, kun mitä silloin oli! Lähdimme Jungceylonista kolmannelle kadulle ja se oli aivan tukossa. Autot ei liikkunut juuri mihinkään, onneksi mopolla pääsi autoja kierrellen eteenpäin. Koko matka Jungceylonista Patong Hospitalin risteykseen oli enemmän tai vähemmän tukossa. Vastaantuleva liikenne oli täysin liikkumatta koko matkalta, meidän suuntaan sentään autotkin pääsivät edes pätkiä kerrallaan eteenpäin. Risteyksessä saimme huomata, että liikkumaton autojono jatkui sairaalan vieressä menevää poikkikatua kakkoskadulle saakka. Sama vika oli myös Kathuun menevällä pikkutiellä. Rannan suuntaan olevaa autojonoa oli vielä pitkästi sielläkin.

Nuo rakennustyömaan on ennenkin puurostaneet kolmoskadun liikennettä, liekö tämäkin siitä lähtöisin vai oliko jotain muuta ongelmaa?

Odottelimme pari tuntia hotellilla, ennen kuin lähdimme syömään ja silloin oli liikenne taas normaalisoitunut perus ruuhkaksi.

HOT, HOT, HOT!

Tänään aurinko todella laittoi parastaan! Olimme n. 4h rannalla, josta max. puolituntia auringossa ja loput kahden aurinkovarjon suojissa. Naama paloi ja kunnolla, kiitos meren heijastuksen, sääret ja reidetkin käy aika kuumana. Punainen siis on tämänkin päivän väri! :)

Huomenna on siis tiedossa taas löhöpäivä, josta ainakin osa tullaan taas viettämään leffateatterissa. Kasvohoitokin olisi ihan osunut valinta huomiselle. Kynsihoidot säästän sunnuntaille, etten kerkiä tuhoamaan uusia kynsiäni ennen kotiin menoa!

Nyt palaan kirjani pariin, kerkiän saamaan vielä muutamat naurut a'la Tucker Max: I hope they serve beer in hell, ennen kuin nukkumatti iskee.  Öitä, öitä! :)

Kävimme eilen pyörähtämässä Nai Yang beachilla, eli sillä rannalla joka näkyy lentokoneen ikkunasta juuri ennen laskua.
Ko. ranta on osittain Sirinart kansallispuistoa jonneka mekin suuntasimme. Summauksena voisin sanoa, itse ranta on kaunis alkujaan, mutta ainakin kansallispuiston alue oli TOODELLA sotkuinen. Täynnä roskia ja jopa rikottuja pulloja. Tästä syystä emme jääneet sen enempää rantaa kuluttamaan, istuimme vain hetken ja katselimme, kunka koneet laskeutuivat aivan vierestämme. Kun koneita oli ihailtu tarpeeksi, lähdimme takaisin hyväksi todetulle Nai Thon Beachille.
 Oli hauska huomata, kuinka sama ranta oli sekä täyteen tupattu, että ihanan väljä. Nai Thonin keskivaiheilla nimittäin on useimmat rannan resortit ja sillä kohtaan rantatuolit olivat tuttuun tapaan vierivieressä ja monessa rivissä. Mutta mitä pitemmälle rantaa meni etelään päin, tuolit väheni ja tunnelma parani. Eikä ko ranta ole edes mikään mahdottoman pitkä ranta. :)

Koko päivä tuli taas rannalla kulutettua ja takaisin hotelliin lähdettiin vasta kun aurinko alkoi laskea.
Päivän kruunasi ruokailu ja kahvituokio True Coffeessa, josta löysin uuden rakkauden Caramel twist coffeen.

Koti-ikävää

Tänä yönä se sitten iski.. Täysimittainen ikävä, joka on kolkutellut ovella jo muutamina hetkinä aiemminkin.
Tokihan arvasin jo kun reissua suunnittelimme, että jossain vaiheessa reissua kaipuu lasten luo tulee.
Me todellakin ansaitsimme tämän irti oton ihan kahdestaan ja olen nauttinut siitä täysin, mutta äiti on aina äiti ja omista lapsista on todella vaikeaa olla erossa, kun on tottunut näkemään ja halaamaan heitä päivittäin.

Olen ylpeä pojistani, sillä kumpikaan eivät ole näyttäneet merkkejä siitä, että meistä erossa oleminen olisi heille vaikeaa. Aina näytön toisella puolen on ollut reippaita poikia, jotka ovat innolla kertoneet päivästään ja tekemisistään.

Tänään kun juttelimme ja vanhempi pojistani kertoi innoissaan kerhopäivästään, kyyneleet nousi väkisinkin silmiin, sillä olisin halunnut päästä häntä rutistamaan oikein kunnolla. Hänellä kun on välillä ollut vaikea sopeutua uusiin asioihin ja tämä kerhoasia on aivan uusi juttu hänelle, tänään kun oli ensimmäinen päivä kerhoa. Olisin niin halunnut itse olla häntä viemässä ja hakemassa, mutta saimme vasta viime viikolla tietää, että hänelle olisi vapaa paikka kyseisessä kerhossa. Seuraava mahdollisuus aloittaa olisi ollut vasta joskus elokuussa, joten emme halunneet jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.

Yritän tässä kasata itseni ja saada hieman unta, huomenaamulla suunnataan Nai Yang Beachille.
Hyvää yötä kaikille, erityisesti rakkaille pikku miehilleni sinne kotiin. <3